Virtahepo olohuoneessakin (2010)

Viljakkalassa jäätiin erinäisistä syistä ilman kesäteatteria vuonna 2009. Pienellä paikkakunnalla jatkuvuus nähtiin tärkeänä osana teatteriperinteen säilyttämistä, joten aloimme suunnitella talvinäytelmää. Tosin varmasti tärkeämpi tekijä oli halu päästä tekemään jälleen teatteria. Monivuotinen luotto-ohjaaja Jari Hiltunen oli jo pitkään puhunut tekevänsä Viljakkalaan synkempiä aiheita käsittelevän talviteatterien "trilogian". Kaksi näytelmää oli jo nähty ja nyt aika oli kypsä tuon sarjan päättämiseen.

Ohjaaja valitsi tekstiksi "Virtahepo olohuoneessakin", joka ei monellakaan herättänyt suuria tunteita - aluksi. Aikataulu oli tiukka ja työryhmällä kädet täynnä töitä henkilökohtaisillakin sektoreilla. Tämä osittain vaikutti tekstin valintaankin, sillä näytelmässä oli vain neljä näyttelijää ja kohtauksia pystyttiin harjoittelemaan helposti ilman kaikkien läsnäoloa tai edes lavasteita.

Sekavaa ja mukavaa harjoituksissakin

Kun tekstin oli lukenut ensimmäistä kertaa, oli varmasti itse kullakin hieman sekavat ajatukset. Näytelmä ei todellakaan tulisi olemaan helppo - ei näyttelijöille eikä yleisölle. Näytelmässä ei ollut varsinaista juonta, vaan se kertoi näytelmäporukan harjoituksista, joita he joutuivat itse vetämään, kun ohjaaja ei ilmaantunut paikalle. Pian kuitenkin selvisi, että juoni ei ollut näytelmän pääasia. Näytelmän punainen lanka löytyi jostain aivan muualta. Aiheet olivat rankkoja, sillä ne käsittelivät alkoholismia, perheväkivaltaa, läheisriippuvuutta jne.

Yllättävää oli, että vaikka aiheet olivat rajuja ja näytelmä muutenkin haastava, niin harjoituksissa oli hauskaa ja sieltä lähdettiin iloisin mielin. Jälleen kerran on pakko toistaa, että on hienoa, kuinka Viljakkalan teattereissa puhalletaan yhteen hiileen ja saadaan luotua erittäin tiivis ja hieno yhteishenki. Tälläkin kertaa mukana oli niin ensikertalaisia kuin useamman pääroolin näytelleitä henkilöitä. Samoin löytyi eri ikäryhmiä ja elämäntilanteita. Mutta harjoituksissa oltiin yhtä ja samaa porukkaa - ja lopulta kaikki näyttelijätkin olivat aina paikalla, vaikka teksti olisi sallinut vapaapäiviäkin.

Osataan Viljakkalassakin

Jälleen kerran ei voi kuin ihmetellä, kuinka ohjaajamme osaa koota rooliensa näköisen ryhmän - tai vaihtoehtoisesti valita näyttelijöidensä näköisen näytelmän. Löytyipä syy mistä tahansa, niin lopputulos oli jotakin todella vaikuttavaa. Uskallan väittää, että erittäin harva lähti näytelmän jälkeen kotiin ilman, että mielessä olisi pyörinyt näytelmän teemat tai tunnetilat. Itse näin näytelmän kymmeniä kertoja, mutta siitä huolimatta näytelmässä oli kohtauksia, joissa kylmät väreet menivät lävitseni joka kerta, vielä viimeisessäkin esityksessä. Myös yleisöltä saamamme palaute oli uskomattoman positiivista. Emme olleet aivan varmoja, miten tämän tyyppinen esitys otetaan Viljakkalassa vastaan, mutta selkeästi tilausta on myös ajatuksia herättävälle draamalle.

Talviteatterien yhtenä tarkoituksena on ollut näyttää, että Viljakkalassa osataan tehdä myös vakavasti otettavaa vakavampaa teatteria. Tämän projektin jälkeen voi hyvillä mielin sanoa, että siinä onnistuttiin erinomaisesti. Oli hienoa nähdä, kuinka kosketimme ihmisiä niin monella eri tasolla - aina tekstistä ja miljööstä näyttelijätyöhön. Saattoipa joku tuntea jopa piston sydämessään. Mikään ei ole parempaa palautetta kuin yleisön aidot tunteet - tällä kertaa yleisön joukossa vierähti kyynel jos toinenkin.

-Juuso

Täällä voit tutustua näytelmän info-sivuun

Kuva-albumista voit katsella kuvia näytelmästä

Täällä voit katsella videopätkiä näytelmästä