Lemmenlipsahduksia (2005)

Viljakkalassa oli tehty kesäteatteria jo muutamana vuonna, ennen kuin itselläni oli mahdollisuus osallistua projektiin kesätöiden puitteissa. Olin ollut aiemmin mukana nuorisonäyttiksessä, mutta muuttanut jo opiskelujen perässä muualle. Lapsuuden maisemiin oli uskomattoman hienoa palata rakkaan harrastuksen pariin.

Jännitti - mutta vain hetken

Mukana oli tuttuja ja puolituttuja lapsuuden ajoilta sekä lisäksi minulle ennestään tuntemattomia ihmisiä. Tunteet olivat aluksi ristiriitaisia, sillä tuohon asti oli tehty näytelmiä ainoastaan tuttujen ihmisten kanssa, jolloin itsensä peliin laittaminen on helpompaa. Mutta tässä tullaankin ehkä hienoimpaan asiaan Viljakkalan teattereissa: yhteishenki on loistava, ilmapiiri kannustava ja kaikilla on hauskaa. Jo parin harjoituskerran jälkeen porukka oli hitsaantunut yhteen ja poskilihakset olivat hymyilemisestä kipeät joka treenin jälkeen.

Rooli päällä

Itse näytelmä oli tuttua maalaisromanttista farssia, jonka tekeminen ja katseleminen saa hyvälle tuulelle. Roolitus oli jälleen kerran onnistunut erinomaisesti, sillä kaikilla oli enemmän tai vähemmän luonneroolit, mikä on ollut tyypillistä Jari Hiltusen näytelmissä Viljakkalassa. Roolit olivat niin onnistuneita, että monta kertaa niitä jatkettiin leikillään takahuoneessakin - mistä yleensä ne parhaat muistotkin jäävät.

Kaikkien kaveri

Olipa näytelmän parissa työskentelevät ihmiset ennestään tuttuja tai tuntemattomia, niin projektin aikana kaikista tuli keskenään kavereita ja juttua riitti niin lavalla kuin sen takanakin. Oli hienoa nähdä ja kokea kuinka ikään, sukupuoleen tai titteleihin katsomatta ihmiset juttelivat, kujeilivat, nauroivat ja ennenkaikkea tukivat toisiaan. Ei siis ihme, että viimeisen näytöksen jälkeen olo oli jälleen haikea, kun arki koitti itse kullakin omilla teillään. Muistoja voi onneksi käydä aina läpi, vaikkapa näidenkin sivujen kuva-albumissa.

-Juuso

Lehtileikkeet kesäteattereista löytyvät täältä.